Kesäkauden alku toi aluksi pienen pettymyksen, kun odotettu asfalttisprintsarja peruuntui. Mitäs nyt? No, päätin ajaa mahdollisuuksien mukaan kisoja, joita kalenterissa löytyy.
Aloitin Tammisaaren tuplaviikonlopusta huhtikuun lopussa. Kisat menivät tuloksellisesti ok. Kaksi kisaa ja kaksi luokkavoittoa. Viikko väliä ja seuraavana oli vuorossa Vihdin SM-sprint-osakilpailu. Ensimmäinen kierros meni kohtuullisen hyvin ja johtoni luokassa oli reilu kolme sekuntia. Toisella kierroksella piti parantaa aikaa. Pieniä vaikeuksia vaihteiden kanssa, mutta aika parani 0,7 sekunttia. Tämä riitti tuomaan voiton 1,8 sekunnin erolla.
Kisan jälkeen tutkin vaihdeongelman aiheuttajaa. Syyksi paljastui vaihteiston takakiinnikkeen repeytyminen irti korista. Vaurio korjattiin ja vahvistettiin. Vuorossa oli seuraava SM:n osakilpailu Kauhajoen nopealla reitillä. Ajo sujui mukavasti ja johdin luokkaani reilun kahdella sekunnilla. Toinen kierros sujui vauhdikkaasti melkein koko kierroksen. Loppuosuudella tuli vähän ohjelmaa, ja aika jäi 0,16 sekuntia ekan kierroksen tuloksesta. Lopputulos oli, että voitin luokkani 0,76 sekunnilla.
Pariviikkoa taukoa ja seuraavaan kisaan, joka ajettiin Nokialla (Nokian Autokatsastus-sprint) kesäkuun 17. päivä. Päivä oli komea. Aurinko paistoi ja lämpöä riitti. Eka kierros tuntui liukkaalle (sitä se oli kaikille pienellä lähtönumerolla ajaneille). Tuloksena luokan toinen sija 0,02 kärjestä. Toisella piti parantaa reilusti, jos mieli voittaa. Lähtö epäonnistui totaalisesti. Parantunut pito yllätti, ja auto stumppasi, mutta kytkimellä leikkimällä sain sen viimein heräämään. Ajattelin, että tämä kierros oli tässä, mutta ajetaan nyt kuitenkin niin kovaa kuin päästään. Vauhtia näköjään oli, koska aika parani reilun kolme sekuntia. Se toi voiton 1,4 sekunnilla seuraavaan ja 2-vetoisten 11:nnen sijan. Ei hassumpaa. Nyt vedetään happea ja vietetään hieman lomaa. Hyvää kesän jatkoa.
T. Vesa
